Oletko glukoneogeneesidenialisti?

Erilaiset denialisti-termit ovat nousseet suosioon viime vuosina. Usein niillä halutaan lähinnä mollata sellaista henkilöä, joka on vaivautunut ottamaan asioista enemmän selvää kuin itse — tai vanha virsi: raha puhuu.

Päätin heittää oman lusikkani soppaan keksimälläni sanahirviöllä glukoneogeneesidenialisti — jolla tosin on tosielämän perusta eikä minulle makseta asian esiintuomisesta.

Mikä siis on glukoneogeneesidenialisti?

Aloitetaan glukoneogeneesistä. Glukoneogeneesi on glukoosin uudismuodostusta, eli elimistön itsensä tuottamaa glukoosia, jota se tuottaa tarpeen vaatiessa mm. rasvojen glyseroliosasta, laktaatista tai joistakin aminohapoista.

Tämän, täysin luonnollisen mekanismin avulla, keho pystyy tuottamaan kaiken tarvitsemansa glukoosin. Glukoosia ei siis tarvitse saada ravinnosta, eli hiilareista. Tämän vuoksi keto- ja karnivoriruokavalio lähes hiilarittomina toimivat erinomaisesti.

Glukoneogeneesidenialisti on henkilö, joka kieltää tämän mekanismin — faktan — olemassaolon.

Hän on esim. sairaanhoitaja, joka välttämättä haluaa tiputtaa potilaalle glukoosia suoneen, jotta aivot eivät kärsisi glukoosinpuutteesta. Kun hänelle yrittää puhua glukoneogeneesin olemassaolosta ja että aivojen glukoosinsaanti on turvattu ilman tippaa, hän pyörittelee epäuskoisena päätään.

Glukoneogeneesidenialisti voi olla myös korkeahiilariseen ruokavalioon uskova ravitsemusterapeutti, joka kuvittelee hiilareitten olevan kehon suosima energianlähde. Kun hänelle puhuu glukoneogeneesistä ja että ravinnosta ei tarvitse saada grammaakaan hiilareita, hän ei usko mekanismin pystyvän tuottamaan kaikkea tarvittua glukoosia, tai hän väittää glukoneogeneesin olevan elimistölle stressaavaa. Kognitiivinen dissonanssi on liikaa, jotta henkilö pystyisi ottamaan vastaan faktoja.

Siinäpä se onkin: kun vahvaa uskoa yritetään horjuttaa, pitää epätoivoisesti keksiä jokin — vaikka päätönkin — asia, jolla riiputaan uskossa kiinni ennemmin kuin hyväksytään naamaan hierottuja faktoja. Tässä tapauksessa takataskusta on vedetty nykyään niin muodikas stressikortti.

(Vauvat ovat usein ketoosissa ja heidän glukoneogeneesinsä on aktiivista. Onko siis kaikilla vauvoillakin stressaantunut keho? Tai olemmeko me kaikki aamulla stressaantuneita, kun kortisolitasomme on koholla?)

Tai entäpä lääkäri, joka suuttuu asiakkaan ketoruokavaliosta ja “riittämättömästä” hiilarimäärästä? Jos hänelle mainitsee, että ihminen voi paastota päivä-, viikko- tai jopa vuosikausia syömättä yhtäkään hiilaria kiitos glukoneogeneesin, hän suuttuu vielä enemmän.

Entäs personal trainer, joka korostaa hiilarien merkitystä liikunnassa ottamatta huomioon sitä, että esim. kehonrakentajien ja ultramaratoonareitten keskuudessa on paljon keto- ja karnivoriruokavaliota noudattavia, jotka saavat kaiken liikunnassa tarvitsemansa glukoosin glukoneogeneesistä?

Ja huom: glukoneogeneesi toimii aivan kaikilla, myös korkeahiilarista ruokaa syövillä!

Onko sinulla muita esimerkkejä glukoneogeneesidenialisteista?