10 + 1 yleisintä virhettä, miksi keto- tai karnivoriruokavalio menee pieleen — ja miten välttää ne

Minulla on vhh-, keto- ja karnivoriruokavaliokokemusta jo parisenkymmentä vuotta. Yleensäkin ruokavalio-opiskelua takana on jo n. 40 vuotta — sisältäen aiheeseen liittyviä tutkintojakin. Tänä aikana olen huomannut samojen haasteiden toistuvan siinä, miten jotkut ihmiset ovat epäonnistuneet keto- tai karnivoriruokavalion noudattamisessa. Tai mikä vieläkin kohtalokkaampaa: kuvittelevat, että keto- tai karnivoriruokavalio ei sopisi heille.

Kuvitelma on täysin perusteeton, sillä karnivoriruokavalio on ihmiselle lajityypillinen ruokavalio. Aivan yhtä hupaisaa ja perusteetonta olisi väittää, että jollekin leijonalle ei sovi liha, vaan se tarvitsisi kasviperäistä ruokaa.

Tässä artikkelissa käyn läpi ne yleisimmät virheet, jotka olen nähnyt toistavan itseään kerta toisensa jälkeen. Jos tunnistat itsesi jostain näistä, älä huoli. Virheitä sattuu meille kaikille, ja itsekin olen sortunut näihin samoihin virheisiin. Tärkeää on tunnistaa ne ja korjata suunta.

1. Siirtyminen keto- tai karnivoriruokavaliolle yhtäkkiä

Tämä on ehdottomasti yleisin syy, jonka olen nähnyt keto- tai karnivoriruokavalion epäonnistumisen taustalla.

Suoliston mikrobiomi järkkyy äkillisistä muutoksista. Tämä voi johtaa monenlaisiin erilaisiin oireisiin joko heti tai vasta pitkän ajan kuluttua ruokavaliomuutoksen jälkeen. Äkillisen muutoksen aiheuttama oireilu kuvitellaan epäonnistumiseksi — tai mikä vielä pahempaa, oireiden kuvitellaan kertovan siitä, että keto- tai karnivoriruokavalio ei olisikaan juuri sinulle sopiva ruokavalio.

Ja jos rasvaa lisätään yhtäkkiä, seuraa usein väistämättä ripuli. Elimistö ei ole varautunut suuren rasvamäärän käsittelyyn. Sappi ei ole valmiina eikä haima eritä riittävästi entsyymejä. Suolistobakteerit, jotka ovat tottuneet käsittelemään hiilareita ja kuitua, ovat täysin hakoteillä.

Yhtäkkinen muutos voi myös aiheuttaa voimakkaita elektrolyyttivaihteluita, väsymystä, päänsärkyä ja pahoinvointia. Moni luovuttaa jo ensimmäisen viikon aikana, koska kroppa protestoi niin kovaa. Ja luovuttaja luulee, että ruokavalio ei toimi.

Tosiasiassa ruokavalio ei saanut edes mahdollisuutta toimia.

EI SIIS IKINÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA MITÄÄN RUOKAVALIOTA VAIHDETA MIKSIKÄÄN TOISEKSI YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ!

Viisaampaa on vaihtaa ruokavaliota 6—8 viikon kuluessa. Keto- tai karnivoriruokavaliolle siirryttäessä hiilareita tulee poistaa vähitellen ja myös rasvaa täytyy lisätä asteittan. Anna kehon sopeutua. Anna suoliston mikrobiomin muuttua rauhassa. Anna maksan, haiman ja muiden elinten mukautua. Lisää äkillisen ruokavaliomuutoksen haitoista voit lukea tästä artikkelista.

Vaikka painon putoamisella tai terveyshyötyjen havittelulla olisi kuinka kiire, yhtään minkäänlaista äkillistä ruokavaliomuutosta suuntaan tai toiseen ei saa tehdä, koska pahimmassa tapauksessa löydät itsesi ensiavusta. No, ehkä pahinta on olla tekemättä ollenkaan ruokavaliomuutosta, joka voisi johtaa johonkin hyvään. Ja toisaalta, jotkut selviävät äkillisistä muutoksista ilman sen kummempia oireiluja. Mutta sitä ET halua kokeilla.

2. Uskotaan auktoriteetteja ja veriarvoja ennemmin kuin omaa oloa

Tämän olen nähnyt valitettavan usein.

Varsinkin, jos LDL on koholla, moni lääkäri alkaa valittaa siitä ja uhkailee pätemättömyyttään sydänsairauksilla. Vielä pahempaa, lääkärin noottia uskotaan kuin jumalan sanaa. Tämä siitäkin huolimatta, että lääkäreillä ole vähäistäkään hajua ruokavaliosta ja heidät on koulutettu vain pillerinmääräysautomaateiksi. Jos he poikkeavat tästä, heidät potkitaan viralta.

Kuvaavaa on se, että Suomessa — tai ylipäänsä maailmassa — en luota täysin YHDEN AINOANKAAN lääkärin sanaan, mitä tulee ruokavalioon. Vaikka heidän sanomisensa olisi muuten suurin piirtein ok, suusta pääsee palturia varsinkin kolesteroliin ja insuliiniresistenssiin liittyen. Kolesteroli — tai mikään lipoproteiineista — ei edelleenkään aiheuta sydänsairauksia eikä insuliiniresistenssi ole patologinen tila (=sairaus) vaan elimistön suojamekanismi, eli terve reaktio sairaaseen syömiseen.

Tai, jos jotkin muut veriarvot eivät ole viitearvojen sisällä, tästä huolestutaan ilman mitään todellista syytä. Kannattaa muistaa, että viitearvot on tehty sairaiden hiilarinpuputtajien keskiarvon mukaan, EI ketoilijoiden ja karnivorien metabolian mukaan.

Siksi oma olo on aina ja poikkeuksetta paras mittari kertomaan siitä, missä mennään.

Veriarvot sopivat toki sairauksien diagnosointiin, mutta eivät missään nimessä yleisen olon mittariksi varsinkaan keto- tai karnivoriruokavaliota noudattavalle.

Myös joka päivä ja joka minuutti valtavirtamediasta kaikuva aivopesu täysjyvävilja-, vihannes- ja hedelmäpropagandasta sekä lihan ja "kovan rasvan" vaaroista saattaa syrjäyttää keto- tai karnivoriruokavaliota noudattavan oman ajattelun.

Vaikka oma olo olisi upea ja monet vaivat väistyneet, oma ajattelu ja hyvinvointi silti ulkoistetaan virallisterveelliselle taholle, medialle tai valkotakeille.

Tämä on tragedia.

Jos sinulla on enemmän energiaa, parempi mieliala, kipu on hävinnyt, ihosi on kirkastunut ja ruoansulatus toimii paremmin kuin koskaan, MIKSI ihmeessä kuuntelisit jotakuta, joka tuijottaa numeroita ja väittää sinun olevan sairas?

Luota itseesi. Luota kehosi viesteihin.

3. Hiilariaddiktio voittaa

Meidät ihmiset on luotu himoamaan hiilareita. Fakta. Ominaisuus on ennen muinoin pitänyt meidät hengissä, mutta on nykyään pelkkä riesa.

Ja koska kaikkea hiilaripitoista pukkaa nykyään joka nurkasta ja sitä tuputetaan jopa ilmaiseksi — puhumattakaan siitä, että elintarviketeollisuus käyttää hienoimpia tieteellisiä metodeja luomaan toinen toistaan koukuttavampia herkkuja — on hyvin vaikea olla kajoamatta hiilareihin.

Jopa "terveellisetkin" hiilarit saattavat houkutella. Hedelmäthän ovat terveellisiä, eikö? Tai ah-niin-terveellisen täysjyväpastan hiilarit imeytyvät todella hitaasti ja mukana on aimo annos kaiken autuaaksi tekevää kuituakin?

No ei.

Hedelmien fruktoosi se vasta myrkkyä onkin, ja kuitu on haitta-aine siinä missä vaikkapa oksalaatit tai lektiinit. Se ärsyttää suolen pintaa ja poistaa mukanaan tärkeitä ravintoaineita.

Harmikseni olen havainnut, että hyvin alkaneen keto- tai karnivoriruokavalion jälkeen henkilö saa yhtäkkiä päähänsä, että tarvitsisi hiilareita. Tai hän ei yksinkertaisesti pysty enää pitämään hiilarinhimoa kurissa.

Se näkyy joko — ehkä tiedostamattominakin — tekosyinä sille, että ruokavalioon täytyisi lisätä hiilareita muodossa tai toisessa. Tai sitten seuraa viikkojen tai kuukausien repsahdus tyyliin "antaa mopon karata käsistä täysin, en pysty olemaan ilman hiilareita".

Yhtä kaikki, KUKAAN ei tarvitse hiilareita ravinnosta elääkseen, vaan niiden käyttö on tekosyy. Jos hiilarit alun perin loivat terveysongelmasi, miksi ne poistuisivat lisäämällä niitä?

Toki joissakin aniharvoissa tapauksissa pienenpieni hiilarilisä voi olla avuksi tiettyjen ongelmien ratkaisemisessa, mutta ravinnon hiilarit eivät ole elintärkeitä yhtään kenellekään. Siksi meillä on glukoneogeneesi, joka muodostaa kaiken tarvitsemamme glukoosin.

Jos huomaat alkavasi keksiä tekosyitä hiilareiden syömiselle, pysähdy. Hengitä. Kysy itseltäsi: onko tämä todellinen fyysinen tarve vai mielen kikka?

Olen aivan varma, että se on jälkimmäinen. (Kyseessä voi olla myös alisyöminen, ks. kohta 6.)

4. Ollaan ketoosissa yhtäjaksoisesti liian pitkään

Kun aloitetaan ketoruokavaliota, kuvitellaan usein, että ketoosissa pitäisi olla koko ajan ja ketoositilasta ei saisi poistua ollenkaan, muuten olisi jotenkin "epäonnistunut".

Tällainen ajattelu voi olla hyvin vaarallista ja johtaa muun muassa pahoihin elektrolyyttitasapainon ongelmiin tai hormoniongelmiin — varsinkin kilpirauhashormoniongelmiin.

Syynä on jatkuvasti matalalla oleva insuliini.

Insuliinilla nimittäin on monta tehtävää kehossa. Sen pieni nousu on välttämätöntä elektrolyytti- ja hormonitasapainon ylläpitoon.

Ketoosista olisikin hyvä poistua esim. kerran päivässä, vähintään kerran kahdessa päivässä. Ja tämä poistuminen tehdään proteiinia syömällä.

Kuten huomaat, ketoosista poistuminen EI EDELLEENKÄÄN OLE TEKOSYY SYÖDÄ HIILAREITA.

Hiilarit nimittäin aiheuttavat aivan liian suuret verensokeri- ja insuliinipiikit, jotka johtavat helposti muihin ongelmiin — myös elektrolyytti- ja hormonaalisiin ongelmiin. Eli juuri niihin, joita moni lähtee taklaamaan ketolla.

Proteiini sen sijaan nostaa insuliinia juuri sopivasti, jotta elektrolyytti- ja hormonitasapaino pysyvät kunnossa.

Parasta olisi syödä vain yksi ateria päivässä, jolla tulee tarpeeksi proteiinia. Jos joudut syömään kaksi (tai useamman aterian) päivässä, varmista, että yksi niistä sisältäisi mahdollisimman suuren osan päivittäisestä proteiinista.

Ja tähän liittyen: ketoositilan mittaaminen on rahan- ja ajanhukkaa. Virtsasta, hengityksestä tai verestä mitattavat ketoainepitoisuudet eivät kerro tuon taivaallista siitä, miten keho käyttää ketoaineita hyväkseen.

Kehon tuottamien ja käytettyjen ketoaineiden määrä vaihtelee jatkuvasti, eikä mikään mittari pysty seuraamaan sitä reaaliajassa.

Virtsaan, hengitykseen tai vereen päätyy vain pieni ylijäämä, jota keho ei sillä hetkellä hyödynnä. Siksi korkea tai matala lukema ei kerro mitään siitä, kuinka hyvin kehosi toimii ketoaineilla tai "miten syvässä ketoosissa olet".

Suurin osa tuotetuista ketoaineista käytetään heti energiaksi. Ketoositilaa ei yleensäkään tarvitse ehdoin tahdoin havitella, se ei ole hyvinvoinnin tae.

5. Liikaa hiilareita ruokavaliossa omaan sietokykyyn nähden

Karnivoriruokavaliolla hiilarit ovat automaattisesti minimissään, kun kasvikunnan tuotteita ei käytetä. Jos ruokavalioon kuitenkin kuuluu maitotuotteita, hiilarimäärä saattaa nousta yllättävänkin korkealle.

Monen ketoilijan ruokavalioon kuuluvat vähähiilihydraattiset vihannekset, marjat ja myös maitotuotteet. Kuitenkin oma hiilarinsietokyky voi olla huono, varsinkin jos metabolia on pilattu vuosikymmenten väärällä syömisellä, joten jopa näistä vähähiilihydraattisista ruoista hiilareita voi tulla liikaa omaan sietokykyyn nähden.

Jos tarkoitus on pudottaa painoa tai taklata erilaisia oireita tai sairauksia ketoruokavaliolla, eikä tulosta näytä tulevan, voi olla hyvä vähentää hiilarit mahdollisimman minimiin — tai kokeilla vaikkapa maidotonta ja munatonta, ainoastaan rasvaista märehtijän lihaa, vettä ja suolaa sisältävää karnivoriruokavaliota, joka on kaikista terapeuttisin ruokavalio.

Esimerkiksi marjat ovat yllättävän korkeahiilarisia. Mustikoissakin on hieman yli 10 grammaa hiilaria 100 grammassa. Jos hiilareita ei siedä, marjat kannattaakin jättää kokonaan pois, samoin kaikki maitotuotteet ja pähkinät. Jos ei tulosta vieläkään tule, on hyvä alkaa karsia myös vihanneksia, koska niissä kaikissa on hiilareita, eikä niistä saa mitään tarpeellista, mitä ei olisi eläinkunnan tuotteissa.

Moni luulee syövänsä "vain muutaman marjan" tai "vain pienen salaatin", mutta kun nämä kasautuvat päivän aikana, hiilarimäärä voi nousta 30—50 grammaan tai jopa suuremmaksi. Toinen asia on kaikenlaiset "hiilarittomat" ketoherkut, joista voi vaivihkaa kuitenkin kertyä aimo annos hiilareita. Jos oma hiilarinsietokyky on esim. vain 20 grammaa päivässä ja rasvaa syödään roppakaupalla, Randle-sykli aktivoituu liian usein, rasvaa kertyy kehoon, paino ei putoa, eivätkä oireet poistu.

Tässä tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: joko jatkat pettymistä ruokavalioon tai alat karsia kasviksia ja maitotuotteita pois. Valinta on sinun.

6. Alisyöminen — varsinkin karnivoriruokavaliolla

Ketoruoka — mutta varsinkin karnivoriruoka — on hyvin kylläisyyttä tuottavaa, joten näillä ruokavalioilla tulee helposti alisyötyä, eli ruokaa ei syödä omiin tarpeisiin nähden riittävästi.

Jos on ketoillut tai noudattanut karnivoriruokavaliota jo jonkin aikaa ja alkaa tulla oireita, kuten voimattomuutta ja väsymystä, on hyvä tarkastella syödyn ruoan määrää, eli onko se itselle tarpeeksi. Alisyöminen voi myös näkyä hiilarinhimona, koska kroppa huutaa energiaa, ja hiilareista sitä saisi nopeasti.

Vaikka yleensä on hyvä syödä vain kerran tai maksimissaan kaksi kertaa päivässä, syömiskertoja voi tilapäisesti lisätä, jos tuntuu, että keto- ja varsinkin karnivoriruokaa ei mene kerralla alas riittävästi.

Voi myös kokeilla niin sanottua "priming"-konseptia, jossa parin viikon ajan syödään noin kolmesti päivässä se määrä karnivoriruokaa, mikä muuten menisi päivässä. Tämä täytyy kuitenkin tehdä pätevän valmentajan johdolla.

Alisyöminen on erityisen yleistä niillä, joilla on takanaan vuosia tai vuosikymmeniä kaloreiden laskemista ja rajoittamista (täysin hukkaan heitettyä vaivaa!). Keho on oppinut pelkäämään ruokaa. Nyt, kun ruokavalio on vihdoin täyttävä ja ravitseva, ja keho tarvitsisi runsaasti rakennusaineita korjatakseen vuosien vahingot ja puutteet, vanha tapa syödä niukasti jatkuu.

Tämä on resepti katastrofille.

Anna kehollesi se, mitä se tarvitsee. Varsinkin alkuvaiheessa ruokailua ei pidä rajoittaa. Syö kunnes olet todella kylläinen, eli käytännössä syö rasvaista punaista lihaa siihen asti, kun se ei enää maistu hyvältä. (Huonovointiseksi asti ei kuitenkaan kannata syödä).

Luota siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, kun annat sille oikeaa ravintoa. Alussa voi joutua syömään todella paljon, jos kehossa on paljon ravintoainepuutoksia tai paljon korjattavaa esim. vuosia jatkuneen vegaaniruokavalion tai kitudiettaamisen jälkeen.

7. Joko liikaa tai liian vähän proteiinia

Edellisestä kohdasta päästäänkin näppärästi tähän: keto- ja karnivoriruokavaliolla voi saada joko liian vähän tai liikaa proteiinia.

Liian vähäinen proteiini ei anna keholle rakennuspalikoita ylläpitää ja korjata rakenteita — tai pitää yllä lihasmassaa. Esimerkiksi hiustenlähtö voi olla merkki liian vähäisestä proteiininsaannista. Myös heikentynyt ihon kunto, kynsien haurastuminen, hidas haavojen paraneminen, voimattomuus ja huono immuniteetti voivat kertoa proteiinin puutteesta. Proteiini on elintärkeää rakennusainetta niin kehomme rakenteille, hormoneille kuin vaikkapa ruoansulatusentsyymien ja immuunipuolustuksen muodostumiselle.

Liika proteiini taas voi johtaa liialliseen glukoosinmuodostukseen ja glykaatioon, koska joitakin proteiinin aminohappoja maksa käyttää glukoneogeneesiin, eli muodostaa niistä glukoosia. Tällöin verensokeri nousee, glykaatio ja tulehdus pahenevat, sekä korkea verensokeri johtaa rasvan kertymiseen kehoon. Vaikka glukoneogeneesi toimii tarvepohjalta, eli maksa muodostaa glukoosia silloin kun on tarve, liian proteiinin jotkin aminohapot voivat ruokkia glukoneogeneesia ja saada maksan tuottamaan hieman liikaa glukoosia. Itse tein tämän virheen karnivoriruokavaliota aloittaessani. Naama rypistyi glykaation takia ja vyötärölle alkoi kertyä hyllyvää massaa. Kun vähensin proteiinia, rypyt oikenivat ja sixpäkki alkoi taas näkyä.

Ihanteellinen henkilökohtainen proteiinin määrä löytyy kokeilemalla, mutta karnivoriruokavaliolla 2 grammaa proteiinia per rasvaton painokilo on hyvä lähtökohta, josta aloittaa.

Yleensäkin on hyvä varmistaa, että tarvittu määrä proteiinia tulee syötyä, ja loppu nälkä taltutetaan rasvalla.

Proteiini on ruokailussa prioriteetti numero yksi. Se on rakennusaine. Se on välttämätön. Rasva taas on energiaa, polttoainetta. Rasvakin on toki välttämätön, ja määrää voi säätää tarpeen mukaan, mutta proteiinin määrä pysyy päivästä toiseen suht koht samana.

Jos painosi on esimerkiksi 80 kg ja kehon rasvaprosenttisi on 25 %, rasvaton massasi on n. 60 kg. Tämä tarkoittaa, että tarvitset noin 120 grammaa proteiinia päivässä. Tämä on se määrä, joka sinun on vähintään syötävä — ja kaikki mielellään yhdellä aterialla — jos proteiininsyönnille ei ole terveydellistä estettä. (Proteiini ei muuten tuhoa munuaisia, silläkin kuulee valitettavasti peloteltavan.)

8. Joko liikaa tai liian vähän rasvaa

Keto- ja karnivoriruokavalioilla suurin osa energiasta tulee rasvasta. Sitäkin voi kuitenkin saada joko liikaa tai liian vähän.

Rasvaa voi varsinkin painonpudottajan näkökulmasta tulla liikaa: jos rasvaa saadaan paljon ravinnosta, keho ei käytä omaa rasvaansa energiaksi, koska rasvavaraston purkaminen on monimutkaisempi prosessi ja keho menee aina sieltä, mistä aita on matalin.

Liikaa rasvaa voi myös tulla proteiinin kustannuksella, eli kun ruokavaliossa on paljon rasvaa, proteiinia ei tule syötyä tarpeeksi.

Jos on tottunut vähärasvaiseen ruokavalioon ja kitukuureja on takana monta, ei rasvaa välttämättä uskalla syödä tarpeeksi, koska takaraivossa piilee vielä rasvan pelko. Tämä johtaa helposti alisyömiseen tai vain yksinkertaisesti siihen, että rasvaa ei tule tarpeeksi. Tämä taas voi näkyä hormonitoiminnan hiipumisena ja väsymyksenä — sekä hiilarihimona.

Ketoilijalle ja varsinkin karnivorille sopiva rasvan määrä on hyvin yksilöllinen ja sopiva määrä löytyy kokeilemalla.

Rasvan tarve voi myös vaihdella päivästä toiseen — toisin kuin proteiinin tarve.

Aluksi voi tähdätä grammoissa samaan määrään rasvaa ja proteiinia. Eli, jos syöt esim. 160 grammaa proteiinia päivässä, rasvaakin voi syödä 160 grammaa.

Jos jää nälkä, proteiinin määrää voi toki nostaa hieman, mutta rasvalla on paljon tärkeämpi rooli energian antajana kuin proteiinilla. Siksi rasvan määrä on se, jota säädellään enemmän kuin proteiinin määrää.

Yksinkertaistettuna: proteiini on rakennusaine, rasva on energiaa.

Rasvan määrää voi kuitenkin joutua nostamaan jopa tuplasti proteiinin määrään nähden — varsinkin, jos olet fyysisesti aktiivinen — eli jos saat em. 160 grammaa proteiinia päivässä, voit joutua syömään 320 grammaa rasvaa päivässä!

Oman kehon kuuntelu rasvan ja proteiinin määrissä on elintärkeää.

Jos olet väsynyt, kylmissäsi ja energiaton, tarvitset todennäköisesti enemmän rasvaa. Jos painosi ei laske vaikka haluaisit pudottaa sitä, saatat syödä liikaa rasvaa. Jos naisella kuukautiset katoavat tai hormonit ovat sekaisin, rasvan määrä saattaa olla liian alhainen. (Ongelma voi toki johtua myös yleisestä alisyömisestä tai liian pitkään jatkuneesta ketoositilasta.)

Kuuntele kehoasi. Se kertoo sinulle totuuden.

9. Liikaa ketoherkkuja tai kökköketon tuotteita

Tästä olen joutunut valistamaan monia ravintoneuvonta-asiakkaitani, varsinkin painonpudottajia.

Moni ketoilija nimittäin haluaa ketollakin herkutella kuvitellen ketoherkkujen olevan haitattomia ja siksi niitä voi vetää vaikka joka päivä. Asiahan ei kuitenkaan ole näin, sillä rasvaiset ja yleensä runsasproteiinisetkin ketoherkut johtavat helposti ylensyöntiin.

Asiaa ei auta se, että kaupat — myös nettikaupat — notkuvat erilaisia "ketotuotteita". Lainausmerkit siksi, että ketoruokavaliolla ei ole mitään tekemistä näiden keinotekoisten tekeleiden kanssa.

Kökköketon, eli dirty keton, tuotteita ei ole tehty sinun hyvinvointiasi ajatellen, eivätkä niitä ole kehittäneet ihmiset, joilla olisi tarpeeksi ketotuntemusta. Ne on kehitetty vain ja ainoastaan hullu rahankiilto silmissä — eli samalla periaatteella, kuin mitkä tahansa tavalliset välipalapatukat tai muut hiilariherkut.

Näissä lähes syötäväksi kelpaamattomissa tuotoksissa — kuten "ketopatukoissa" — on käytetty terveyden tuhoavia kasvinsiemenöljyjä, haitallisia keinotekoisia makeutusaineita, vatsanvääntöä aiheuttavia frukto-oligosakkarideja ja muita tehdastuotoksia, jotka eivät kuulu ketoruokavalioon. Niissä voi olla jopa ala-arvoiseksi ravinnoksi luokiteltavia viljoja ja verensokeria tehokkaasti nostattavaa tärkkelystä.

Niitä ei siis missään nimessä pitäisi syödä, jos haluaa ruokavaliolla tuloksia aikaan.

Jos välttämättä haluaa herkutella ketolla, on parempi valita puhtaan keton tuotteita, jotka eivät sisällä kasvinsiemenöljyjä ja jotka on makeutettu luonnollisilla makeutusaineilla kuten erytritolilla tai stevialla.

(Ei, erytritolin ei ole edelleenkään todettu aiheuttavan sydänkohtauksia, halvauksia tai mitään muutakaan, sitä ei yksikään ravitsemustutkimus pysty koskaan todistamaan. Piste.)

Kuitenkin näitä puhtaan ketonkin herkkuja voi syödä myös liikaa, varsinkin, jos on tarkoitus pudottaa painoa. Joillekin nämäkään herkut eivät yksinkertaisesti sovi.

Varsinkin ketoilun alussa on hyvä pidättäytyä ketoherkuista ja ottaa niitä vasta äärimmäisessä tapauksessa, jos on vaarassa sortua hiilariherkkuun tai kökköketon herkkuun, koska silloin puhtaan keton herkku on luonnollisesti parempi vaihtoehto kuin sokerinen tai lisäaineilla kyllästetty piilohiilarinen ketovaihtoehto — jossa yleensä on huonoja rasvojakin eli kasvinsiemenöljyjä.

Luonnollisista makeutteista voi toisaalta olla apua ketoruokavalion alkutaipaleella, kun vaihdetaan pois sokerista ja yleensäkin hiilareista. Ne auttavat pääsemään myrkyllisestä sokerista eroon. Ja kun luonnollisiakin makeutteita vähennetään vähitellen, suu ei enää kaipaakaan makeaa ja täysin makeuttamaton elämä onnistuu ennen pitkää ilman mitään ongelmia.

Myös myöhemmin ketoherkkujen olisi hyvä kuulua vain satunnaisiksi nautinnoiksi erityisiin hetkiin, vaikkapa jouluun, jos sille tuntuu.

Ja jos ketoilulla yritetään taklata terveysongelmia tai pudottaa painoa, on hyvä punnita, kannattaako yhtään minkäänlaisia ketoherkkuja syödä.

Usein vastaus on ei.

Mitä puhtaampi (eli ravinteikas, sokeriton ja lisäaineeton) ruokavalio, sitä paremmat tulokset. Yksinkertainen totuus.

10. Ei tarpeeksi suolaa/elektrolyyttejä — varsinkin alussa

Vaikka ketolle tai karnivoriruokavaliolle siirtyisikin maltillisesti, voi silti tulla ketoflunssan oireita, jotka yksinkertaisesti johtuvat liian vähäisestä suolan ja elektrolyyttien saannista.

Koska insuliinitasot eivät enää nouse tappiin ketoruokavaliolla, keho ei sido natriumia ja vettä, vaan poistaa niitä paljon enemmän virtsan mukana kuin korkeahiilarisella ruokavaliolla — joka on muuten varmin tie korkeaan verenpaineeseen.

Näin myös ketoilijan ja karnivorin ruokavaliostakin tarvitaan enemmän suolaa (=natriumia), joten ruoka on hyvä suolata maun mukaan, ja tarvittaessa puhdistamatonta merisuolaa voi lisätä juomaveteen. Suolan kloridia keho tarvitsee mahahapon tuottamiseen, joten suolalla on sijansa myös ruoansulatuksessa.

Myös korkealaatuista elektrolyyttivalmistetta voi nauttia. On siis erittäin tärkeää, että elektrolyyttivalmiste on korkealaatuista, koska markkinoiden useimmat elektrolyyttivalmisteet ovat taitamattomasti tehtyjä ja niillä voi tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä itselleen.

Oikeastaan kalium on natriumiakin tärkeämpää.

Jos ajatellaan meille luonnollisinta ravintoa, eli punaista lihaa, siinä kaliumin ja natriumin suhde on 4:1, eli kaliumia on neljä kertaa enemmän. Esimerkiksi 100 grammassa 17 % rasvaa sisältävää naudanjauhelihaa on Finelin mukaan 250,0 mg kaliumia ja 58,2 mg natriumia.

Siksi on hyvä varmistaa riittävä kaliumin saanti, ja alussa voikin olla hyvä ottaa hieman viinikiveä kaliumin tarpeen tyydyttämiseksi.

Varsinkin alun ketoflunssan oireet — päänsärky, väsymys, huimaus, sydämentykytys, lihaskrampit — ovat lähes aina merkki elektrolyyttien puutteesta, eivät merkki siitä, että ruokavalio ei toimisi.

Lihaskramppeihin voi kokeilla myös magnesiumia. Iholle laitettava magnesium on turvallisin. Voit vaikkapa ottaa epsomsuolaa sisältävän jalkakylvyn, tai suihkuttaa magnesiumsuihketta kramppikohtaan.

Tärkeintä on kuitenkin käyttää ruoassa suolaa maun mukaan. Luota omaan makuaistiisi ruoan suolaamisessa.

Juo vettä vain silloin kun on jano — ÄLÄ juo liikaa vettä, sillä se huuhtelee osaltaan elektrolyyttejä kehosta. Meidät on aivan väärin opetettu juomaan liikaa vettä. Keto- ja karnivoriruokavaliolla keho muodostaa itse enemmän metabolista vettä, joten ulkoa päin tulevaa vettä ei siksikään tarvita niin paljoa. Ruoan mukanakin saamme vettä: esim. punaisesta lihasta jopa 70 % on vettä. Oma janontunne on eittämättä paras nestetarpeen mittari. Juo siis janosi mukaan.

Moni luovuttaa ketoflunssan takia, vaikka ratkaisu ongelmaan olisi yksinkertainen: tarpeeksi suolaa ja sopivasti vettä — ei liikaa eikä liian vähän.

10 + 1 = 11. Liikaa kasvien antiravintoaineita — myös kuitua

Kyllä, luit oikein: ketoruokavaliolla voi saada liikaa kasvien antiravintoaineita eli kehon toimintoja haittaavia aineita — joihin kuitukin kuuluu. Karnivoriruokavalioon ei kuitu tai muut kasvien antiravintoaineet (onneksi!) kuulu.

Yleensä meitä varoitellaan liian vähäisestä kuidun saannista, mutta koska kuitu on monelle hyvin ongelmallinen — eikä edes meille ihmisille ollenkaan tarpeellinen — moni voi sortua syömään liikaa kuitua myös ketoruokavaliolla.

Jos ruokavalioon yrittää ehdoin tahdoin ympätä kuitupitoisia ruokia, kuten psylliumia, pähkinöitä ja siemeniä, avokadoa, kaakaota ja muita kasviksia, voi mennä ojasta allikkoon. Itse noudatin ketoruokavaliota muuten menestyksekkäästi, mutta kuitu oli itselleni ongelma, samoin kasvien antiravintoaineet, erityisesti oksalaatit. Kun jätin kuidun pois, vatsa on toiminut kuin unelma. (Sivuhuomio: minulta on poistettu paksusuoli vuonna 1999, joten kuitu oli itselleni vielä normaaliakin haastavampaa.)

Kuitu estää tärkeiden ravintoaineiden imeytymistä ja voi aiheuttaa vatsanväänteitä sekä ummetusta. Kuidun mukana vessanpönttöön siis solahtaa aimo annos elintärkeitä ravintoaineita, jotka eivät päässeet imeytymään elimistöösi ja tukemaan kehosi toimintoja. Onneksi olkoon, tuotit juuri läjän kallista kakkaa!

Varsinkin, jos kärsii suolisto-ongelmista kuten ärtyvästä suolesta, ummetuksesta, vatsan turvotuksesta, divertikkeleistä tai tulehduksellisista suolistosairauksista, kuitua olisi hyvä vähentää minimiin, mielellään jättää pois kokonaan — vähitellen, ei taaskaan yhdessä päivässä.

Kasvien antiravintoaineet, kuten oksalaatit, lektiinit, fytaatit, fytoestrogeenit ja goitrogeenit voivat tehokkaasti estää tervehtymistä sekä ne myös sitovat välttämättömiä ravintoaineita, varsinkin kivennäisaineita kuten rautaa, sinkkiä ja kalsiumia.

Oksalaatit voivat kertyä kehoon ja muodostaa elintomintoja haittaavia teräviä kiteitä — tai munuaiskiviä. Ne voivat aiheuttaa hyvin hankalia oireita, ja jos oksalaattien syönnin lopettaa kuin seinään, elimistö voi muutaman viikon kuluttua tästä alkaa poistaa niitä roppakaupalla (engl. oxalate dumping). Tulokset voivat olla tuhoisat. Ketoruokavalio sisältää usein paljon oksalaattipitoisia aineksia, kuten pinaattia, raparperia, manteleita, vihreitä lehtivihanneksia, kaakaota, tummaa suklaata ja teetä, joten oksalaatteja saattaa olla kertynyt kehoon paljonkin.

Itse vaihdoin 15 vuoden ketoruokavaliolta 100-prosenttiselle karnivoriruokavaliolle yhdessä päivässä tammikuussa 2023, ja muutaman viikon kuluttua tästä vasen munuainen innostui dumppaamaan 6 mm:n kalsiumoksalaattikiven, joka repi tiehyet ja aiheutti verenmyrkytyksen. Tämä oli erinomainen henkilökohtainen opetus siitä, että ruokavaliomuutoksia EI SAA TEHDÄ YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ, olipa kyse sitten siirtyminen vaikka vain ketolta karnivorille.

Seuraavassa muutamia yleisimpiä kasvien haitta-aineita ja niiden aiheuttamia ongelmia (suluissa yleisimmät lähteet):

• Lektiinit (viljat, palkokasvit, koisokasvit, maapähkinät) voivat aiheuttaa vuotavaa suolta, hedelmättömyyttä, insuliinin turhaa erittymistä sekä kyvyttömyyttä tuntea kylläisyyden tunnetta.
• Fytaatit (viljat, palkokasvit, pähkinät, siemenet) sitovat tehokkaasti kivennäisaineita.
• Fytoestrogeenit (soija, pellavansiemenet, pavut, herneet, jotkin siemenet, marjat ja viljat) sitoutuvat kehon estrogeenireseptoreihin ja aiheuttavat hormonaalisia ongelmia.
• Goitrogeenit (kaalikasvit, soija, hedelmät, tärkkelyspitoiset kasvit) vaikeuttavat kilpirauhasen toimintaa.
• Trypsiininestäjät (viljat, palkokasvit, soija, peruna) estävät proteiinia pilkkovia ruoansulatusentsyymejä toimimasta kunnolla.

Haitta-aineita on olemassa lukemattomia — ja joka ikinen kasvi maailmassa sisältää haitta-aineita.

Siksi karnivoriruokavalio on ehdottomasti suositeltavin, jos kasvien haitta-aineista kokee olevan haittaa. Ja jos on syönyt paljon oksalaatteja, niitä EI jätetä hetkessä kokonaan pois, muuten voi seurata hengenvaarallisia oireita kuten itselläni. On hyvä nauttia välillä jotain pientä oksalaattipitoista, kuten palanen tummaa suklaata tai kupillinen mustaa/vihreää/valkoista teetä (joiden sisältämä fluoridi onkin muuten toinen juttu. Siitä — ja monen monituisesta muusta asiasta kuten myös kasvien haitta-aineista — olen kertonut enemmän yksityisessä keto- ja karnivoriyhteisössäni).

Moni ketoilija syö "terveellisiä" pähkinöitä, siemeniä, lehtivihreää ja kaikkea muuta kasviperäistä uskoen tekevänsä itselleen hyvää. Todellisuudessa nämä saattavat olla juuri se syy, miksi haluttuja hyvinvointituloksia ei tule ja oireet jatkuvat.

Kokeile poistaa VÄHITELLEN, eli 6—8 viikon kuluessa, kaikki kasvikset vähintään kuukaudeksi. Katso mitä tapahtuu. Moni — myös minä — on ollut suoraan sanoen järkyttynyt siitä, kuinka paljon parempi olo on ilman "terveellisiä" kasviksia.

Lopuksi

Nämä olivat ne 10 + 1 yleisintä virhettä, jotka olen vuosien ja vuosikymmenten aikana toistuvasti havainnut sekä asiakkaillani että sivusta seuraamalla.

Jos tunnistat itsesi yhdestä tai useammasta kohdasta, älä lannistu. Nyt tiedät, missä ongelma on. Ja kun tiedät ongelman, voit korjata sen. Jos haluat oppia enemmän totuudenmukaista tietoa keto- ja karnivoriruokavaliosta ja saada ryhmätsemppiä, liity keto- ja karnivoriyhteisööni. Jos taas kaipaat henkilökohtaista neuvontaa, annan sitä mielelläni. Varaa aika täältä.

Keto- ja karnivoriruokavalio ovat ihmiselle luonnollisia tapoja syödä. Ne toimivat, kun ne tehdään oikein.

Älä anna yhden virheen tai väärän neuvon viedä sinulta mahdollisuutta kokea todellista hyvinvointia.