Mitä viljojen syönti tekee sinulle ja maapallolle?

Viljoja on syöty iät ja ajat ja leipä nyt vaan pitää miehen (ja toki naisenkin!) tiellä. Erityisesti me suomalaiset tarvitsemme jokapäiväsen ruisleipämme. Ja eihän aamu ala kunnolla ilman viljaisaa puuroa!

Onkohan nyt ihan näin kumminkaan?

Onko viljojen ja muiden yksivuotisten heinäkasvien syönnistä hyötyä vai haittaa meille ihmisille? Ja mitä viljojen ja yksivuotisten heinäkasvien viljely tekee koko maapallolle? Tämä postaus valottaa viljoja monelta eri kantilta.

Perehdytään ensin viljoihin ja yksivuotisiin heinäkasveihin maapallon hyvinvoinnin kannalta. Seuraavaksi käsitellään viljojen ja yksivuotisten heinäkasvien vaikutuksia meidän ihmisten terveyteen. Lopuksi mietitään viljojen ravinteikkuutta — jospa niitä kuitenkin kannattaisi syödä ihan vain runsaan ravintoaineiden saannin ja kuidun takia?

Mitä ovat viljat ja yksivuotiset heinäkasvit?

Lienee parasta ensin määritellä viljat ja yksivuotiset heinäkasvit. Pääasialliset viljat ovat tietenkin kaikki gluteenia sisältävät viljat eli vehnä, ruis ja ohra, mutta myös gluteeniton kaura kuuluu ihan samaan kastiin, onhan siinä hyvin gluteenin kaltaista proteiinia, aveniinia.

Puoliviljat, kuten kvinoa, hirssi tai amarantti, eivät poikkea normiviljoista tuntuvasti, joten nekin on asiallista lukea viljojen joukkoon.

Yksivuotisia heinäkasveja ovat viljojen lisäksi esimerkiksi riisi, maissi ja soija.

Kaikkia yksivuotisia heinäkasveja — siis myös viljoja — yhdistää se, että luonnossa ne valloittavat nopeasti katastrofipaikan vaikkapa tulipalon tai maanjäristyksen jälkeen, kasvavat, tuottavat siemenet, pudottavat ne ja jättävät ne maaperään säilöön odottamaan seuraavaa katastrofia.

Nopeasti kasvavat yksivuotiset heinäkasvit estävät eroosiota, joka muuten syntyisi tuhopaikalle, koska muilla, monivuotisilla kasveilla kestää kauemmin kasvattaa paikka umpeen. Heinäkasveilla on lyhyt elämä.

Mitä viljojen ja yksivuotisten heinäkasvien viljely tekee maapallolle?

Kaikkia viljeltäviä viljoja ja yksivuotisia heinäkasveja yhdistää se, että niitä viljellään laajoilla alueilla vain yhtä lajia kerrallaan. Tämä monokulttuurinen kasvatusmenetelmä on hyvin epäluonnollinen ja se on suuri rasite koko maapallolle.

Kun viljoja tai muita yksivuotisia heinäkasveja aletaan viljellä, pellolta täytyy tuhota aivan kaikki kasvillisuus — ja eläimet — pois tieltä. Vanhasuomalainen kaskeaminen on hyvä esimerkki tästä. Ja sen takia meillä on maaperässä vielä nykyäänkin boorin puutosta, joka näkyy muun muassa puiden epämuodostumina.

Viljojen ja muiden yksivuotisten heinäkasvien viljely nimittäin ryöstää ravinteita maasta, rehevöittää jokia ja meriä ja aiheuttaa peruuttamatonta eroosiota. Kasteluvedet huuhtovat ravinteet vesistöihin ja näin vedet rehevöityvät ja maaperä köyhtyy. Hedelmällinen pintamaa on tuhoutunut täysin monessa maapallon kolkassa.

Maapallon kasvisto on luonnostaan monivuotista, ja yksivuotisten heinäkasvien viljely väkipakolla ja epäluonnollisin menetelmin sekoittaa maapallon hienoa mekanismia.

Olen puhunut viljojen ja heinäkasvien kasvatuksen katastrofaalisista vaikutuksista maapallomme hyvinvoinnille jo vuosia. Etenkin kirjassani Kasvisruokien KETO-käsikirja pureudun syvemmin tähän ongelmaan, mutta myös uusin “Koko perheen järkevä ruokavalio”-kirja käsittelee asiaa.

Mikä olisi viljan viljelyä parempi keino tuottaa ravintoa?

Ja jos viljat kerran ovat noin ongelmallisia maapallolle, niin mikä olisi sitten parempi vaihtoehto ruokkia kaikki maapallon miljardit ihmiset?

Yksiselitteistä vastausta tai pikaratkaisua tuskin löytyy, mutta yksi parhaimmista keinoista on palata metsästäjä-keräilijäaikaan, mutta modernimmin, niin että sekä luonto että me ihmiset hyödymme. Laiduntavat nautaeläimet ovat ainakin merkittävä osa ratkaisua, samoin monivuotisten kasvien viljely.

Laiduntava karja nimittäin parantaa maan kuntoa ja lisää pintamaan hedelmällisyyttä. Suomen metsät soveltuvat erinomaisesti lehmien laidunnettavaksi — niin kuin entisaikaan tehtiinkin!

Yksi lehmä sisältää karkeasti arvioiden 260 kg (605 000 kcal) lihaa, 127 kg rasvaa ja luita sekä 14,5 kg sisäelimiä ja muita ravinnoksi kelpaavia ruhonosia. Tällä pärjää kokonainen perhe todella pitkän aikaa. Kasvipohjaista ravintoa (siis myös viljaa) saa syödä aika lailla, jotta energiaa tulee saman verran.

Toivottavasti tämä herätti ajattelun aihetta! Onneksi voin tarjota sinulle maapallon resursseja säästäviä viljattomia ja ravinteikkaita tuotteita — joita saat hankittua näppärästi vaikka täältä omasta verkkokaupastani.

Mitä viljojen syönti tekee ihmiselle?

Viljan viljelyn seuraukset maapallolle laittoivat lähinnä pudistelemaan päätä. Mutta mitäpä viljojen syönti tekee meille ihmisille? Arkeologisten kaivausten perusteella maanviljelyksen alettua ihmisten pituus lyheni, hampaat reikiintyivät, luut pehmenivät, tulehdussairaudet levisivät sekä ravintoainepuutokset iskivät.

Egyptin muumioilla tavataan sydän- ja verisuonisairauksia. He kuluttivatkin viljaa — varsinkin vehnää ja vieläpä alku- eli emmervehnää  — toisin kuin metsästäjä-keräilijät, joita elintasosairaudet eivät paljoa vaivanneet.

On laskettu, että maanviljelyn aloittamisen jälkeen aivojemme tilavuus on pienentynyt 11 %.

Ihmisen kylläisyydentunteesta vastaava leptiinijärjestelmä ei vielä tähänkään päivään mennessä ole mukautunut viljapitoiseen ruokavalioon. Leptiiniresistenssi on tästä hyvä esimerkki. Jos ihmisellä on leptiiniresistenssi, hän ei helposti tunne kylläisyyttä.

Viljat ja yksivuotiset heinäkasvithan ovat hyvin tärkkelyspitoisia. Riisi sisältää mm. 79 % tärkkelystä. Tärkkelys on pitkä ketju pelkkiä glukoosimolekyylejä ja tärkkelys pilkkoutuukin ruoansulatuksessa yksinkertaisiksi glukoosimolekyyleiksi. Siksi tärkkelys aiheuttaa lähes samanlaisen verensokerin nousun kuin sokerit ja tietenkin myös samat ongelmat kuin sokeri.

Viljojen antiravintoaineet koukuttavat ja haittaavat ruoansulatusta

Aivan oma asiansa ovat viljojen antiravintoaineet ja muut haitta-aineet. Ne sekoittavat kehon normaalia toimintaa monin eri tavoin.

Viljoissa on esimerkiksi opioidipeptidejä, jotka koukuttavat samalla tavalla kuin heroiini. Viljoissa on sellaisia puolustusaineita kuten alfa-amylaasin estäjä, joka estää ruoansulatuksessamme tärkkelystä pilkkovan entsyymin, amylaasin toiminnan. Näin siis ohutsuoleen pääsee isoja, pilkkoutumattomia tärkkelyskappaleita, ja tuloksena on turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipuja.

Viljat myös sisältävät trypsiinin estäjiä. Trypsiini on ruoansulatusentsyymi, joka pilkkoo proteiinia. Trypsiinin estäjä on jälleen viljojen kehittämä haitta-aine, joka estää trypsiinientsyymin toimintaa. Tämä taas johtaa kasvun hidastumiseen (ajattelepa vaikka lapsia!) sekä metabolisiin ja ruoansulatusongelmiin.

Niin muuten, myös soijassa on trypsiinin estäjää, joten nämä haitta-aineongelmat eivät ole ainoastaan gluteeniviljojen kyseenalainen etuoikeus.

Viljojen fytiinihappo tai fytaatti vaikeuttaa mm. raudan ja sinkin imeytymistä ja haittaa ruoansulatusta. Tästä voi seurata esimerkiksi anemiaa ja iho-ongelmia.

Kaiken tämän jälkeen ei siis ihme, jos viljojen syönnin jälkeen turvottaa ja ilmavaivattaa!

Ovatko viljat ravinteikkaita?

No, mitenkäs kun viljoilla on noin paljon haittoja? Eikös niitä kuitenkin kannattaisi syödä niiden ravinteikkuuden ja kuitujen takia?

Nyt päästäänkin lempiaiheeseeni, jota olen käsitellyt monen monituisilla eri luennoilla. Viljat nimittäin eivät ole ravitsevia!

Siis mitä? Mutta eikös kokojyväviljassa ole huimasti B-vitamiineja, kivennäisaineita ja kaikkea muuta hyödyllistä?

Ei muuten ole!

Alla olevissa taulukoissa näet mustaa valkoisella, että viljat eivät ole mitenkään ravinteikkaita. Ja kun vielä otetaan huomioon, että kuitu tuottaa monelle ongelmia ennemmin kuin auttaa vatsan toiminnassa — sekä kuitu on hiilihydraattia eikä hiilihydraatti ole meille ihmisille välttämätöntä saada ravinnosta, kuidun syönti on enemmän kuin kyseenalaista.

Ensin rasvaliukoiset vitamiinit + C-vitamiini. Vasemmassa sarakkeessa on suluissa päivittäinen saantisuositus aikuiselle naiselle. Vihreällä korostetut ovat kyseisen vitamiinin parhaimpia lähteitä. Tiedot Finelistä.

Kuten huomaamme, meille usein suositellut täysjyväviljat (tässä siis tumma riisi, kaurahiutale ja ruisleipäpuikula) eivät sisällä juurikaan rasvaliukoisia vitamiineja. Kasvien K-vitamiinikin on K1-vitamiinia, joka imetytyy todella huonosti. Eläinperäinen K2-vitamiini sen sijaan imeytyy hyvin ja auttaa mm. vahvistamaan luita.

Entäpä B-ryhmän vitamiinit? Viljoja usein ylistetään niiden B-vitamiinipitoisuudesta, joten ainakin tässä niiden täytyy loistaa, vai mitä? 

Kun tarkastellaan samoja ruoka-aineita, huomataan, etteivät viljat todellakaan loista missään B-ryhmän vitamiineissa vitamiinipitoisuudellaan. Sen sijaan naudan maksa näyttäisi olevan parhainta A-ryhmää mitä tulee B-ryhmän vitamiineihin, sillä näistä ruoka-aineista siinä on eniten kaikkia B-ryhmän vitamiineja paitsi B1-vitamiinia, jota taas auringonkukansiemenissä on valtavasti.

Vaikka maksan jättäisikin pois luvusta, lehtikaali, auringonkukansiemenet, kananmuna ja sardiinit sisältävät montaa B-vitamiinia enemmän kuin viljat.

Jos viljat eivät ole vitamiinipitoisia, niin luulisi niissä ainakin olevan kivennäisaineita? Taas meni väärin. Katsotaanpa.

Jälleen viljat eivät pääse palkintosijoille missään näistä yleisimmistä ja tärkeimmistä kivennäisaineista. Huomaa, että ruispuikulan jodidi tulee ainoastaan siihen käytetystä jodioidusta ruokasuolasta. Täysjyväruisjauhossa itsessään on 5 µg jodidia.

Huomioi, että kasvisten — ja varsinkin viljojen — ravintoaineet eivät imeydy kovin helposti, sillä antiravintoaineet eli haitta-aineet muodostavat kivennäisaineiden kanssa niin suuria molekyylejä, etteivät ne pääse imeytymään suolesta verenkiertoon ja näin elimistön hyötykäyttöön. Viljojen vitamiinitkin ovat ei-aktiivisessa muodossa, joten kehon täytyy muuttaa ne aktiiviseen muotoon ennen kuin se pystyy niitä hyödyntämään. Eläinperäisissä ruoissa vitamiinit ovat aktiivisessa muodossa, joten elimistö pääsee niitä käyttämään heti.

Jos siis viljojen tärkkelys on sokeria ja aiheuttaa samat haitat kuin sokerikin, lisäksi viljoissa on erilaisia antiravintoaineita ja muita haitallisia yhdisteitä eivätkä ne edes ole ravinteikkaita, niin miksi viralliset suositukset suorastaan käskevät meitä syömään kokojyväviljoja?

Tämä asia ei käy maalaisjärkeen sitten millään!

Jos olet lappanut viljaa suuhusi roppakaupalla, ei syytä paniikkiin. Nyt kun tiedät viljojen haitat, voit tehdä itsellesi ja maapallolle terveysteon ja vähentää viljankulutuksesi minimiin.

Suosittelenkin lämpimästi vähentämään viljoja ja yksivuotisia heinäkasveja ruokavaliosta niin paljon kuin mahdollista, ja mielellään jättämään ne pois kokonaan, varsinkin jos sinulla on minkäänlaisia terveysongelmia.

Alla vielä lista yleisimmistä viljoista ja yksivuotisista heinäkasveista. Voit kirjoittaa listan muistiin ja pitää sen näkyvillä, jotta osaat välttää näitä kasveja ruokavaliossasi.