Onko erytritoli vaarallista? Aiheuttaako se sydänkohtauksia?

Ketoilijoiden luottomakeute, erytritoli, on hiljattain ollut kohun keskellä, sillä sen väitetään aiheuttavan sydänkohtauksia ja aivohalvauksia. Media on revitellyt makeasti vuoden 2023 alussa julkaistulla tutkimuksella.

Mutta onko erytritolissa todella jotain vaarallista? Lue lisää, niin saat tietää asioita, joita media ei sinulle paljasta!

Mitä kohu ylipäänsä koskee:

- Makeutusaine erytritoli ja veritulpat — tänä vuonna julkaistu tutkimus (viite 1) on herättänyt huomiota varsinkin mediassa.

- Tutkimuksessa tutkijat havaitsivat yhteyden veressä olevan erytritolin ja sydänkohtausten välillä. Tutkijat tutkivat lisäksi 2 149 yhdysvaltalaista ja 833 eurooppalaista henkilöä selvittääkseen, oliko yhteys havaittavissa uudelleen.

- Yhteys havaittiin uudelleen, mutta vain kun vertailtiin ylintä neljännestä muihin neljänneksiin. Kuten usein tutkimuksissa, jossa tutkitaan asioiden yhteyksiä, ryhmien ääripäät poikkeavat hyvin paljon toisistaan.

- Keskeiset erot tutkittujen ryhmien välillä saattoivat selittää, miksi ylin neljännes oli tuottanut enemmän erytritolia kehossaan kuin muut neljännekset. Tästä myöhemmin tässä artikkelissa.

- Tutkimuksen otsikko, tiivistelmä ja runko oli asemoitu niin, että ne saivat meidät ajattelemaan tutkimuksen käsittelevän nautitun erytritolin kulutusta — eli kuinka paljon erytritolia syömme tai juomme. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkimus koski ainoastaan erytritolin pitoisuutta veressä.

- Keho tuottaa itse erytritolia. Tämä toki mainittiin tutkimuksessa — muttei mediassa. Tutkimus totesi jopa, että tutkimuksen 2 149 yhdysvaltalaista oli tutkittu ja analysoitu ennen kuin erytritoli oli laajassa käytössä kaupallisissa tuotteissa tai kotiresepteissä. Siksi havaittu erytritoli oli todennäköisesti kehon tuottamaa, ei nautittua.

- Tutkimus toteutettiin vuosina 2001—2007. Herää kysymys, miksi se julkaistiin vasta nyt?

- Erytritolilla voi toki olla sivuvaikutuksia (lähinnä ruoansulatusongelmat), mikä voi tehdä tästä makeutusaineesta kyseenalaisen joillekuille, mutta tutkimuksen tekemät sydänkohtausväitteet eivät todellakaan ole vakuuttavia.

- Teaserina mainittakoon, että tutkimus on täysin debunkattavissa tilastotieteen keinoin — aivan niin kuin mikä tahansa jonkin syy-seuraussuhteen muka löytänyt ihmistutkimus. Tästä enemmän loppukappaleessa.

Mikä on erytritoli?

Erytritoli on makeutusaine ja sokerialkoholi. Sokerialkoholit, eli polyolit, ovat (imeytymättömiä) hiilihydraatteja. Nimensä mukaisesti ne ovat sokerimolekyylien ja alkoholimolekyylien yhdistelmiä. (Ei, niistä ei tule humalaan, koska promilleja niissä on pyöreä 0).

Erytritoli on noin 60—70% yhtä makeaa kuin pöytäsokeri (sakkaroosi). Erytritolia on käytetty vähäkalorisena makeutusaineena kaupallisissa tuotteissa jo 1990-luvulta lähtien, tosin äärimmäisen vähän ennen viime vuosien ketobuumia. Japanissa erytritolia on käytetty eniten.

Suomeen erytritoli on saapunut 2000-luvun alussa hyvin marginaalisena makeutteena. Vaikka sen suosio onkin kasvanut hurjasti ketoilijoiden keskuudessa, se on silti vieläkin hyvin harvoin kaupallisissa tuotteissa esiintyvä makeute, kun vertaa vaikkapa usein käytettyihin sukraloosiin ja aspartaamiin.

Erytritolia esiintyy luonnostaan monissa ruoissa (esim. päärynät, rypäleet, meloni), mutta hyvin pieninä määrinä. Suurin osa erytritolista, jota käytetään elintarvikkeissa, tuotetaan kaupallisesti maissitärkkelyksestä tai rypälesokerista käymisprosessin avulla.

Onko erytritoli luonnollinen makeutusaine?

Ravintomaailmassa on ollut paljon keskustelua makeutusaineista ja niiden luonnollisuudesta. Yleensä makeutusaineet jaotellaan luonnollisiin ja keinotekoisiin. Jotkut ovat puhuneet synteettisistäkin makeutusaineista.

Mutta mikä sitten on luonnollinen makeutusaine? Ja onko erytritoli luonnollista?

Itse olen jo vuosia jaotellut makeutusaineet niiden luonnollisuuden — tai epäluonnollisuuden — perusteella niin, että jos ainetta esiintyy luonnossa, se on luonnollinen makeutusaine. Jos se taas on laboratoriossa tehtailtu eikä sitä esiinny suoraan luonnossa, aine on keinotekoinen makeutusaine.

Esimerkkejä keinotekoisista makeutusaineista ovat aspartaami, sukraloosi, asesulfaami-K ja syklamaatti. Näiden makeutusaineiden hyvin vinhaa historiaa olen käsitellyt syvällisemmin kirjassani "Kasvisruokien KETO-käsikirja".

Erytritoli, kuten monet muut sokerialkoholit, vaikkapa ksylitoli, sen sijaan ovat luonnollisia makeutteita, koska niitä esiintyy luonnossa. Suomalaisille rakas ksylitoli on monen muunkin mielestä luonnollinen makeutusaine, koska sitä saadaan koivusta.

Myös erytritoli on luonnollinen makeutusaine, koska sitä esiintyy luonnossa ja meissä ihmisissäkin. SItä eristetään ja tiivistetään käyttämisprosessin avulla yleensä rypälesokerista tai maissista. Se ei saa alkuaan laboratoriossa, kuten vaikkapa aspartaami tai sukraloosi. Toki sukraloosia tehdään sokerista klooraamalla (nam! —ei todellakaan!), mutta sukraloosia ei esiinny luonnossa.

Kohututkimuksen väittämä erytritolin keinotekoisuudesta näyttääkin olevan tarkoitushakuinen ja huomiota herättävä markkinointikikka, ei muuta.

Vaikka luonnolliset makeutteet ovat ehdottomasti parempia kuin keinotekoiset, niilläkin voi olla haittansa, eli ne esim. nostavat jonkin verran verensokeria, insuliinia tai sekoittavat vatsaa.

Sokerialkoholeista erytritoli on siedetyin, eli se ei juurikaan nosta verensokeria, veren insuliinia tai ärsytä vatsaa, kuten vaikkapa ksylitoli, maltitoli tai sorbitoli tekevät. Toki yksilöllisiä poikkeuksia on, ja joillakuilla erytritoli tosiaankin voi sekoittaa vatsaa — yleensä ei kuitenkaan niin paljoa kuin muut sokerialkoholit, koska elimistö käsittelee erytritolin hieman eri tavoin.

Luonnollisista makeutusaineista puhuttaessa stevia on myös luonnollinen makeutusaine, koska se tulee Stevia rebaudiana -kasvista — tosin kaupallisissa tuotteissa (paitsi teepohjaisissa juomissa) ei saa käyttää steviakasvia, vaan siitä uutettuja stevioliglykosideja, tai synteettisiä stevioliglykosideja, kiitos elintarviketeollisuuden lobbauksen!

Onneksi steviakasvia, kuten lehtiä ja niistä tehtyä jauhetta, sentään saa myydä sellaisenaan, joten steviaa voi käyttää itse omiin kotikeittiön makeutustarpeisiin.

Mutta takaisin erytritoliin ja siitä tehtyyn kohututkimukseen.

Mitä kohututkimus tutki ja havaitsi erytritolista?

Tärkein huomio on, että vuoden 2023 alussa julkaistu tutkimus koskee erytritolia veressä, ei syödyn tai juodun erytritolin vaikutuksen mittaamista. Tästä tutkimuksessakin mainitaan.

Tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat ensin 1 157 henkilön verinäytteitä ja niiden erytritolipitoisuutta. Tämä oli löytöjoukko (engl. discovery cohort).

Tutkijat huomasivat yhteyden veren erytritolipitoisuuden ja vakavien sydäntapahtumien (kuten kuolema, sydänkohtaus tai aivohalvaus) välillä.

Kolmen vuoden seurantajaksolla yhteys oli huomattava (yli kolminkertainen ero), mikä on erittäin merkitsevää tutkimuksissa, jotka etsivät asioiden yhteyttä.

Tämän jälkeen tutkijat tarkastelivat kahta muuta ryhmää, jotta he voisivat vahvistaa löydöksensä. Yhdysvalloissa jatkotutkimukseen osallistui 2 149 henkilöä ja Euroopassa 833 henkilöä.

Tutkijat tutkivat jälleen yhteyttä veren erytritolipitoisuuksien ja vakavien sydäntapahtumien välillä kolmen vuoden seurantajaksolla. Jälleen he löysivät vahvoja yhteyksiä (eli noin tuplasti) erytritolin ja sydäntapahtumien välillä.

Kaikki kolme ryhmää — ensimmäinen löytöjoukko, Yhdysvaltain ryhmä ja Euroopan ryhmä — koostuivat potilaista, joilta oli kartoitettu sydänongelmia. Noin 70—75 %:lla heistä oli diagnosoitu sepelvaltimotauti. Tämänkin perusteella voidaan väittää, että löydökset eivät ole yleistettävissä koko väestöön, varsinkaan terveisiin ihmisiin.

Tällaisissa klassisissa syy-yhteystutkimuksissa, kohorttitutkimuksissa, syy-seuraussuhdetta ei voida mitenkään todistaa. Sitä paitsi sekoittavia tekijöitä on liikaa. 

Tutkijat yrittivät korjata tutkimuksen tyypillisen syy-seuraus-ongelman ja suorittivat jälleen yhden kokeen. Kokeessa kahdeksalle (!) terveelle henkilölle annettiin juoma, joka oli makeutettu 30 g:lla erytritolia. Tätä kuvattiin artikkelissa ”erytritolialtistukseksi”. Käytetyn erytritolin määrä vastaa suunnilleen hieman yli puolta litraa erytritolilla makeutettua ketojäätelöä.

Tämä koe johti merkittävästi kohonneisiin veren erytritolipitoisuuksiin, jotka pysyivät koholla yli kaksi päivää.

Mitä media väittää tutkimuksesta?

Pienen — kahdeksasta henkilöstä koostuvan — kokeen yhdistelmän seurauksena siis oli, että erytritolin nauttiminen johtaa erytritolipitoisuuden nousuun veressä.

Media väittää, että korkeat erytritolipitoisuudet veressä ovat yhteydessä merkittävästi suurempaan haitallisten sydäntapahtumien riskiin.

Näin media on siis tehnyt johtopäätöksen, että erytritolin kulutus voi johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

Nyt varmaan moni on todella huolestunut, joten kaivaudutaanpa syvemmälle kaninkoloon ja selvitetään asiaa lisää.

Tutkimuksen ongelmat

Tutkimuksessa sekä siitä tehdyissä väitteissä ja päätelmissä on monia ongelmia. Katsotaanpa tarkemmin.

Ongelma alkaa jo otsikosta

Artikkelin otsikossa esiintyy sanat "keinotekoinen makeutusaine". Yhteenvedon ensimmäinen lause alkaa sanoilla "Keinotekoisia makeutusaineita käytetään laajalti sokerin korvikkeena...".

Harhaanjohtaminen jatkuu seuraavassa lauseessa: ”Tässä tarkastelimme yleisesti käytettyä sokerikorviketta erytritolia ja aterotromboottisen sairauden riskiä”.

Pääartikkeli alkaa sanoilla "Keinotekoisia makeutusaineita on lisätty laajalti ravintoketjuun viime vuosikymmeninä sokerin ja kalorien saannin vähentämiseksi".

Koko artikkeli oli asemoitu niin, että se sai meidät ajattelemaan, että tutkimus koski nautittua erytritolia. Mutta tutkimus ei koskenut syötyä tai juotua erytritolia vaan erytritolin pitoisuutta veressä.

Kehon itse tuottama erytritoli

Erytritolia syntyy kehossamme pentoosifosfaattireitin kautta. Tämä on yksi reitti, jolla aineenvaihduntamme käsittelee glukoosia ja fruktoosia eli sokereita. Siksi erytritolia esiintyy kudoksissamme oman kehomme tuottamana.

Kohututkimus tunnusti tämän: "Erytritolia tuotetaan endogeenisesti (sisäsyntyisesti) pentoosifosfaattireitin kautta." Artikkeli jatkoi spekuloimalla, että molemmissa jatkotutkimuksen ryhmissä (USA ja Eurooppa) erytritoli veressä oli seurausta sekä ruoan että juoman mukana saadusta että sisäsyntyisestä erytritolista.

Kuitenkin seuraavassa lauseessa tutkijat myönsivät, että Yhdysvaltain ryhmän rekrytointi tapahtui suurelta osin ennen kuin erytritoli otettiin varsinaisesti käyttöön elintarvikkeissa. Toisin sanoen erytritoli, joka löytyi tutkimusryhmän verestä, oli mitä luultavimmin kehon itse tuottamaa. Tutkimushan toteutettiin vuosina 2001—2007.

Koska artikkelissa tai sen lisämateriaalissa ei ole tietoa nautitun erytritolin määrästä, ei voida olettaa, että yhtään erytritolia nautittiin — edes Euroopan ryhmässä, koska Euroopassa erytritoli otettiin käyttöön vielä myöhemmin kuin Yhdysvalloissa.

Erytritolin esiintyminen veressä voi johtua ainoastaan kehon itse tuottamasta erytritolista, jonka se siis tuottaa sokerista, tässä tapauksessa glukoosista sekä fruktoosista. Tässä tutkimuksessa se siis oli enemmän kuin todennäköistä.

Erytritoli merkkinä vs. aiheuttajana

Voidaan kysyä, onko jokin asia merkkinä jostakin vai aiheuttaako se jonkin asian. Eli esim. onko suurempi hedelmien ja vihannesten kulutus terveyden merkki, eli syövätkö terveet ihmiset enemmän hedelmiä ja vihanneksia, vai aiheuttaako hedelmien ja vihannesten syönti sen, että ihmiset tulevat terveiksi.

Erytritolista puhuttaessa eräässä toisessa tutkimuksessa (viite 2) todettiin, että erytritoli on ennuste sydänsairauksille ja sitä muodostuu glukoosin (sekä myös fruktoosin) aineenvaihdunnan kautta elimistössämme pentoosifosfaattireittiä käyttäen.

Tuo tutkimus havaitsi, että erytritolin pitoisuus veressä oli suoraan yhteydessä veren glukoositasoihin ja että erytritolin tuotanto lisääntyi hapetusstressin yhteydessä.

Hapetusstressi syntyy, kun kehossa on liikaa epävakaita molekyylejä, joita kutsutaan vapaiksi radikaaleiksi eikä ole tarpeeksi antioksidantteja niistä eroon pääsemiseksi. (Huomaa, että keho tuottaa itse antioksidanttinsa, niitä ei tarvita ruoasta.) Vapaat happiradikaalit voivat johtaa solu- ja kudosvaurioihin, jotka ovat todennäköinen syy sydäntapahtumiin.

Diabeetikot ja muista kroonisista sairauksista kärsivät tuottavat siis itse enemmän erytritolia kuin terveet henkilöt.

Voidaan siis päätellä, että mitä enemmän sokeria henkilö kuluttaa, sitä enemmän hänellä muodostuu erytritolia elimistössä. Sokerihan on puoliksi glukoosia ja puoliksi fruktoosia, ja niistä kummastakin keho pystyy muodostamaan erytritolia.

Ja toki myös diabeetikoilla on korkea verensokeri (glukoosi), josta he myös muodostavat sisäsyntyistä erytritolia.

Kohututkimukseen osallistuneilla oli myös sydänsairauksia. Näin osallistujilla siis todella oli enemmän erytritolia veressään, kiitos kroonisten sairauksien.

Yksinkertaisesti sanottuna kaikki viittaa siihen, että sisäsyntyinen erytritoli on merkki huonosta terveydestä — se ei välttämättä aiheuta huonoa terveyttä. Ja nyt siis puhutaan nimenomaan sisäsyntyisestä erytritolista. Tällä ei ole edelleenkään mitään tekemistä ruoan tai juoman mukana nautitun erytritolin kanssa.

Tutkitut ihmiset poikkesivat hyvin paljon toisistaan

Tutkimuksen pääartikkelissa oli taulukko, joka käsitteli keskeisiä ominaisuuksia kolmen ryhmän (USA, Eurooppa ja kahdeksan henkilön ryhmä) välillä.

Yhdysvalloissa ja Euroopan väestössä ne ihmiset, joilla oli korkein sisäsyntyinen veren erytritolipitoisuus (neljäs kvartiili), olivat huomattavasti vanhempia kuin ne, joilla oli alhaisin pitoisuus (ensimmäinen kvartiili). Tiedetään, että ikääntyneillä ihmisillä on enemmän sydäntapahtumia.

Tällä ylimmän kvartiilin ihmisillä oli myös yli kolminkertainen määrä diabetesta verrattuna alimpaan kvartiiliin. Diabeetikoillakin on enemmän sydäntapahtumia.

Ongelma siis on, että henkilön ikä vaikuttaa sydänterveyteen sekä diabeetikoilla korkea verensokeri laittaa myös kehon tuottamaan enemmän erytritolia.

Tässäkin tapauksessa sisäsyntyinen erytritoli lienee merkki huonosta terveydestä — se ei siis aiheuta huonoa terveyttä ja sydäntapahtumia.

Erytritolin pitoisuus veressä oli jokaisessa ryhmässä todella erilainen

Aiemmin mainitusta taulukosta voidaan nähdä, että erytritolin pitoisuus veressä hyppäsi neljännessä eli ylimmässä kvartiilissa melkoisesti, kun kvartiilien yksi, kaksi ja kolme välillä ei juurikaan ollut eroja.

Nejäs kvartiili on siis todella erilainen muihin ryhmiin verrattuna. Se on melkoinen poikkeama. Neljännessä kvartiilissa erytritolipitoisuus on 14-kertainen normaaleihin erytritolitasoihin (9,8 μmol/l) verrattuna.

Tämä antaa lisätodisteita siitä, että neljännen kvartiilin korkeat erytritolipitoisuudet ovat merkki jostain eikä siitä, että erytritoli aiheuttaisi jotain. Tutkijoiden olisikin pitänyt kysyä, miksi neljäs kvartiili oli todella erilainen verrattuna muihin kvartiileihin.

Kannattaako omasta erytritolinkulutuksesta olla huolissaan?

Ei — ainakaan sydänterveyden kannalta. Tutkimus ei anna minkäännäköistä osviittaa siitä, että syödyllä erytritolilla olisi haitallisia vaikutuksia sydänterveyteen, tai että se aiheuttaisi veritulppia tai altistaisi aivohalvauksille.

Tutkimuksen suurin ongelma oli se, että se sekoitti — ilmeisen tahallaan — sisäsyntyisen erytritolin ja nautitun erytritolin. Sisäsyntyistä erytritolia kehomme siis muodostaa syömästämme sokerista ja sisäsyntyinen erytritoli taas ennustaa sydänsairauksia. Sekään ei siis aiheuta niitä.

Median pelkoporno on tehokas aivopesumetodi, enkä yhtään vähättele sen terveen maalaisjärjen jyräävää vaikutusta.

Jos erytritolista kuitenkin tulee muita oireita, esim. vatsa menee sekaisin, makeanhimo kasvaa, tms. sitä ei tietenkään kannata nauttia. Mutta veritulppariskiä kohututkimus ei pystynyt todistamaan nautitun erytritolin kohdalla.

Kenen tutkimuksesta tulisi olla huolissaan?

Jos jonkun tulisi tutkimuksesta olla huolissaan niin sokerinpuputtajien. Minusta tämä tutkimus todisti jälleen kerran yhden sokerin haittavaikutuksista ja miksi sokerinkäyttö altistaa kroonisille sairauksille.

Tässä media ampuu jälleen itseään nilkkaan. Media toitottaa virallisia ravitsemussuosituksia, jotka kehottavat meitä syömään mm. hedelmiä ja kokojyväviljoja ja saamaan suurimman osan energiasta hiilihydraateista.

Kuitenkin liiallinen hiilihydraattien syönti on yhtenä syynä siihen, että kansakunta on niin sairas kuin se on. Kehomme ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään suurta hiilihydraattimäärää, joten ongelmia tulee väistämättä.

Kun elimistö muodostaa sokerista (tulipa se sitten valkoisesta sokerista tai hedelmien ja viljojen sokerista) erytritolia, se on haitallinen merkki. Nyt media elämöi tällä haitallisuudella ja samalla kehottaa ihmisiä syömään hiilihydraatteja.

Näetkö tämän epäkohdan?

Lopuksi

Käsittelin kohututkimusta Ketokamun somessa pian sen jälkeen, kun media järjesti sen tiimoilta massiivisen pelottelukampanjan.

Tämä koko tutkimus on debunkattavissa todella helposti vain tilastotiedettä ymmärtämällä. Ihmisillä nimittäin ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista tutkimusta, joka osoittaisi jonkin tietyn ruokavalion, ruoka-aineen tai elämäntavan aiheuttavan jotain riskiä.

Riski vaatii aina syy-seuraussuhteen, todetun aiheuttajan ja lopputuloksen. Jotta tällaisia tutkimuksia voitaisiin tehdä ihmisillä, pitäisi identtiset kaksoset erottaa heti syntymässä, laittaa tarkasti valvottuihin olosuhteisiin, jossa he eläisivät koko elämänsä niin, että vain yhtä muuttujaa muutettaisiin — vaikka että toinen saisi erytritolia ja toinen ei.

Heidän koko muu ruokavalionsa tulisi olla grammalleen sama, heidän tulisi tehdä samoja asioita täsmälleen samaan kellonaikaan, syödä samaan aikaan, nukkua samaan aikaan ja harrastaa samoja asioita samaan aikaan. Siis aivan kaikki pitäisi olla samalla tavalla koko heidän elämänsä ajan. ja vain yksi, tutkittava muuttuja eri, jotta mitään riskiä voitaisiin ylipäänsä saada selville.

Sanomattakin selvää on, että tällaiset tutkimukset ovat mahdottomia. Sen takia, jos kuulet median hekumoivan jonkin elämäntavan, ruokavalion tai yksittäisen ruoka-aineen riskillä, tiedät automaattisesti, että asia on puhdasta palturia. Riskiä ei yksinkertaisesti ole mahdollista tutkia. Ei menneisyydessä, ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

Eniten itseäni harmittaa jälleen kerran tarkoitushakuinen erytritolin mustamaalaus, jota kohututkimus ja varsinkin media on tehnyt. Onko kyseessä vain jokapäiväinen pelkoporno, jolla kansa pidetään kurissa ja nuhteessa, vai onko taustalla jokin suurempikin agenda, en osaa sanoa.

Erytritolista on ollut positiivisiakin tutkimuksia (viite 3). Tässä suomalaisistakin kirjoittajista koostuneessa tutkijatiimissä havaittiin erytritolin olevan suun terveydelle parempi kuin suomalaisille jo vuosikymmeniä pakkosyötetty ksylitoli.

Eräässä toisessa tutkimuksessa todettiin, että erytritolinkäytöllä on suotuisia vaikutuksia 2-tyypin diabeetikoille (viite 4).

Jos taas kohututkimukseen perehtyy vähänkään paremmin, ei siitä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Ehkä se vahvistaa jo aikaisemmin todetun tiedon, että ne, joilla metabolia ei ole kunnossa, tuottavat itse enemmän erytritolia — syömästään sokerista — ja tällä on huonoja vaikutuksia sydänterveyteen. 

Tämän vuoksi kroonisia sairauksia, varsinkin metaboliaan liittyviä, kannattaakin taklata puhtaalla ketoruokavaliolla. Hiilihydraattien rajoittaminen ja luonnollisten rasvojen suosiminen on ensiarvoisen tärkeää kroonisia sairauksia taklattaessa.

Itse olen käyttänyt erytritolia suhteellisen säännöllisesti vuodesta 2005, eikä sydänterveydessäni — tai muussa terveydessäni — ole ollut minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin. 

Mutta jos erytritolin käyttö silti huolestuttaa, ei sitä tietenkään tarvitse käyttää.

On hyvä myös muistaa, että jos aivan puhtainta ja terveellisintä ruokavaliota ajatellaan, siihen eivät kuulu minkäänlaiset lisämakeutteet, ei erytritoli, stevia, tai muukaan luonnollinen makeute — keinotekoisista makeutusaineista puhumattakaan.

Varsinkin, jos sairauksia tai oireita on tarkoitus yrittää taklata puhtaalla ketoruokavaliolla, ei silloin ole hyvä käyttää mitään makeutteita.

Ota siis itse vastuu omasta terveydestäsi ja kuuntele kehoasi minkälainen ravinto sinulle sopii. Älä myöskään anna median pelotella sinua. Siksi olenkin jo vuosia korostanut joka ikisen luentoni lopussa, että iltapäivälehdet, radio, TV ja muu valtavirtamedia kannattaakin jättää kokonaan huomioimatta. Ne kun eivät aja sinun etuasi ollenkaan vaan aivan muuta agendaa.

P.S. Oman analyysini osviittana on Zoë Harcomben erittäin pätevä analyysi tutkimuksesta. Siitä voi lukea lisää täältä.

Lähteet:

1) Witkowski et al (2023), "The artificial sweetener erythritol and cardiovascular event risk" in Nature Medicine. https://www.nature.com/articles/s41591-023-02223-9

2) Ortiz et al (2022), "Erythritol synthesis is elevated in response to oxidative stress and regulated by the non-oxidative pentose phosphate pathway in A549 cells", in Frontiers of Nutrition. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnut.2022.953056/full

3) de Cock et al (2016), "Erythritol Is More Effective Than Xylitol and Sorbitol in Managing Oral Health Endpoints", in International Journal of Dentistry. https://www.hindawi.com/journals/ijd/2016/9868421/

4) Mazi et al (2023), "Erythritol: An In-Depth Discussion of Its Potential to Be a Beneficial Dietary Component" in Nutrients. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9824470/